- Mikä sun nimi on? kysäisee talonmies mustalta pojalta.
- Ahmed
- Teilläpä on paljon samanlaisia nimiä.
- No mikä sun nimi on?
- Matti
- Stadin ainoa.

Niimpä.

Hymyile. Minä jopa nauroin. Mikäs me olemme sanomaan mitään. Suomalaisia jo niin monet. Minä en ole rasisti. Silti tuntuu välillä hassulta kun naapurissa tulee vastaan enemmän tiesminkämaalaisia kuin suomalaisia. Anteeksi. Niin, minähän en ole rasisti. Ihonvärinpohjalta väitteeni sanoin. Ovat hekin toki suomalaisia. Varsin monella kansallisuus jo.

Naapurin Ali nauraa ihanasti hersyen, mutta kyllä minua häiritsee kun en ymmärrä sanaakaan hänen ja kaveredensa sanomisista. Olen ymmälläni ja välillä minulle selitetään jutun juoni pääpiirteissään. Selitin hänelle uskomukseni siitä, että rasismi johtuu ymmärtämättämyydestä. Kuinka voi koittaa ymmärtää toista jos jo peruskommunikointi takkuaa kielen vuoksi. Toisaalta, missä kangertaa, lapsenahan elekieli oli päihittämätön. Ja se joka ei ymmärtänyt lensi alas kukkulalta.
Ali pahoinpideltiin perjantaina. Häntä ei päästetty baariin ja oman maan (näin kommentoin, sain myöhemmin häneltä huudon kera kuulla että kyllä "kenialaiset on ihan eri asia ku etopialaiset muista vitun kusisilmistä" puhumattakaan. Kyllä minäkin suuttuisin jos minua ruotsalaisiin rinnastettaisiin.) miehet alkoivat keskenään tapella ku autoon iski naarmua. Tosiaan suomeksihan he sanansa haastoivat. Itse oisin eksynyt sanaharkkaan englannilla, mutta ei. Suomessa puhutaan suomea oli portsari kuulemma vierestä kommentoinut ja pyytänyt kaiken kielllä jota ihminenkin voi ymmärtää.

Onneksi nyt on maa valkoisena. Miltähän tuntuisi kokea talvi ensimmäistä kertaa elämässään? Tai lumi? Ali vihaa lunta.