Vaik on kaitaluinen!

Coffeemaker. On tärkeä ymmärtää elämänperustarpeet eri kielillä. Espresso. Mokka. Café au let.

Mihin joutuisinkaan ilman kahvia. Turmioon, vastaisi kahviaddikti sisareni. MInä sen sijaan tiedän, että olen vain ja ainoastaan riippuvainen suklaasta. Ilman kahvia sosiaalinen kanssakäymiseni vain olisihyvin paljon suppeampaa.

Viimeksi luin virtuaalimaailman kauheasta noususta tänään hs.fi sivuilta. Tosiaan. Voiko netin ulkopuolella olla vielä älyllistä elämää? Tuskin. Kaikki tarpeellinenhan on täällä, kaupat (sekä vaate- että ruoka, ja jos laiskostuttaa itse laittaa tilaa valmisruokaa, esim. pizza kotiin kannettuna), pankkipalvelut sekä hengenravinto kirjoista uutisiin, nasevista kolumneista elokuva-arvosteluihin (teatterinäytöksiä unohtamatta) sekä musiikkia ja videoita lukemattomia määriä. Niin ja tietysti sosiaaliset kuviot ovat halutessasi saatavilla chatin, IRCin, keskustelupalstojen ja pelien avulla. Virtuaalimaailmassa meitä ei estä mikään (mitä nyt jos sattuu lapsiesto iskemään teräasekeskuksen sivuille surffaillessa tai hesarin rasistin vastaisen kolumnin kohdalla). Olemme saaneet ympäristön, jossa voimme luoda itsestämme juuri sen mitä haluamme. Ihanaa!

Tai ei aivan... Minä henkilökohtaisesti kaipaan silmästä silmään keskusteluja, lämpimiä syysiltojen halauksen täytteisiä tapaamisia teekupposen äärellä. Niin siksi nykyään omistankin kahvinkeittimen; ihmiset tulevat paljon mieluummin kahville kuin teelle. Selittäkää!

En oikeasti pitäisi blogia, tai nettipalstaa, tai miksi sitten ikänä haluattekaan tätä kutsua. Minulla ei vain ole aikaa kaikkiin niihin ihaniin ihmissuhteisiin joihin haluaisin panostaa ja siksi kärvistelen elämättömänä täällä bittiaaruudessa (kuulostakao ristiriitaiselta?!? ei kai..). Niin ja toki pidän kirjoittamisesta. Tai luulen pitäväni. Ehkä sekin on vain harhaa jonka olen omaksunut kirjoja lukiessani ja kirjoilijoiden kanssa jutellessani. Todellisuudessa en harrastaisi mitään tälläistä. Mutta onneksi nyt ollaankin virtuaalitodellisuudessa, jossa minun todellisella minälläni ei ole väliä, koska sen heijastukset eivät anna kuin hienoisen muodon tänne muodostuvasta kuvasta. (Paitsi jos olenkin chateissa pikkutyttöjä vaaniva vanha pedofiili.)

Siinäpä purtavaa.. Samaa vanhaa, kaikkien ennalta puremaa ja näkemää, aatoksissaan muhimaa.

Kaunista illan jatkoa, koska ilta on aina kaunis. Illan lapsille ainakin.

"Minun kultani kaunis on / vaik´ on kaitaluinen!"